Runotorstaissa tällä kertaa aiheena historia ja heti tuli mieleeni jostain tämä aikoja sitten (teininä) kirjoitettu runo. Parantamisen varaa tässä olisi, nyt kun sitä lueskelin läpi, mutta menköön nyt tällä kertaa. Näette samalla millainen runoilija olin muutamia vuosia takaperin rakkauden näännyttämänä. :) Tässä siis tulee historiaa jo siinä että kirjoittamisesta on aikaa, että siinä mistä tämä runo kertoo...

Se pitkä vaaleahiuksinen
sinisilmäinen poika
mun pääni pyörälle pisti,
pyöritti enemmän
kuin kukaan muu koskaan
kuitenkin ilmeisesti liikaa.

Viikon verran kesti
sitten seinään läimäytti
mun sisinpääni satutti,
vaikkei sitä halunnut
sydämeeni viillon vetäisi
eikä edes korjannut.

Kaikesta huolimatta
sitä poikaa vielä rakastan
toivoen häntä takaisin,
jotta käteni saisin painaa
hänen käteensä lämpöiseen
kertoakseni tunteeni todelliset.