On se niin vaikeaa
sinulla ymmärtää
elämän tuskaa.

Kuinka se sattuu
riekaleiksi repii
ja nurkkaan heittää.

Haluaisin auttaa
vaan sitä et halua.

Olet kuin harmaata pölyä
huoneen nurkassa
vailla hakijaansa.

Haluatko sitä edes
että joku hakisi
ja vähän rakastaisi?

Murjotat ja tuhiset
kylmän katseen alta.

Kuinka olisin halunnutkaan
sinuun luoda katsettakaan
jos vain olet tuollainen
luotaan työntävä pölynen...


En nyt tiedä, liittyykö tämä enää Runotorstain tämän kertaiseen haasteeseen, joka oli teksti "On olemassa kursiivinen melankolia". Tais mennä enemmän vihan puolelle. Kunhan tulla tupsahti taas rivi riviltä.

Nyt muuttohommiin ja näkemiin muutamiksi päiviksi!