Syy tähän hieman pidempään kirjoittelu katkokseen: keskenmeno. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Viikko sitten kävin lääkärillä, eikä sydänääniä saatu vieläkään kuulumaan, vaikka viikkoja oli jo yli 12. Uusi aika tämän viikon maanantaille, ei ääniä edelleenkään ja terkkari varasi ajan ultraukseen torstaiksi. Minähän en jaksanut niin kauaa odotella, vaan soitin heti kotiin päästyäni yksityiselle ja pääsin ultraan heti tiistaina. Siellä sitten todistin ihan itse, ettei elonmerkkejä ollut, sydämen syke ei näkynyt, eikä vauva liikkunut mihinkään koko ultrauksen aikana. Osasin sitä kyllä jo odottaa, sillä oli ollut jo muutama päivä ennen lääkäriin menoa sellainen olo, ettei kaikki ole enää niinkuin pitäisi. Osasin jo yhden keskenmenon varmuudella sen arvioida. Nyt on sitten eilisen ja tämän päivän ollut alavatsa aina välillä melkoisenkin kipeä, varsinkin jos on tehnyt kovasti jotain. Esimerkiksi tänään en meinannut päästä kaupasta kotiin, kun sattui niin kovasti. Matkaa tuohon kaupalle ei kuitenkaan ole kuin kilometrin verran, joten mikään huippusuoritus ei ollut takana! Ajattelin huomenna soitella neuvolaan ja kysyä ohjeita, mitä tehdä. Sieltä yksityiseltä laittoivat lähetteen polille, mutta sitä aikaa saa odotella kuulemma ensi viikkoon. On kyllä aika tympeää sinne saakka odotella ja kärvistellä kipujen kanssa, jos ei edes mitään ala tapahtumaan... nooh, aika näyttää. Informoin sitten teitäkin, miten käy.

Jos sitten tuota käsityörintamaakin kävisi läpi... Onhan sitä pitänyt jotain värkkäillä, että on saanut ajatukset välillä muualle. Aikaansaannoksina on uudet lapaset pikku vesselille vanhasta 7Veikka kerästä, joka löytyi kaapin kätköistä. Malli on omasta päästä vetäisty samalla kun neuloin ensimmäistä lapasta. :) Kuvasta ei välttämättä saa selvää, mutta siinä menee kaksi palmikkoraitaa tuossa päällä.

209744.jpg

Tänään sitten aloin spontaanisti ompelemaan pitkästä aikaa. Piti oikein puhallella konetta pölyistä, jota oli päässyt kertymään päälle, kun joku laiska ei ollut laittanut suojaa päälle. Kukahan ihme...? Nämä oli kyllä olleet mietinnässä jo jonkin aikaa, mutta nyt sitten vasta valkkasin kankaan tuolta kaapista ja aloitin homman. Kyseessä on siis uusi elämä vessan telineille, jotka nyt toimittavat uudistettuina virkaansa lasten pipojen ja lapasten yms säilytyspaikkana meidän tuulikaapissa. :)

209742.jpg209743.jpg

Kuten näkyy, rekvisiittaakin saatiin hieman jo mukaan. Ompelin siis vain sopivan kokoiset kaistaleet, vähän extraa yläreunaan ja sitten vahvalla puuvillalangalla vaan kiinni. Yläreuna on siis käännetty tuonne takapuolelle ja ommeltu sinne samalla, kun on kaistale kiinnitetty telineeseen. Kyseessä on siis semmoinen teline, missä on semmoisia koukeroisia nuo etuosat, tiedätte varmaan, joten oli helppo laittaa ommellen kiinni. Ja nuo suttaukset molempien telineiden alimmissa osissa on lasten nimet peitettynä. Kirjailin nimittäin molempiin ketjupistoilla nimet heidän valitsemillaan väreillä, joilla sitten myös kaistaleet kiinnitettiin. Värivalinta osui tytöllä pinkkiin (yllätys, yllätys!) ja pojalla ihme kyllä keltaiseen, vaikka vihreää ja sinistäkin olisi ollut tarjolla. Mutta hyvä näinkin, passasi väri oikein kauniisti kankaan keltaiseen pohjaan. :)

Ja sitten vielä yksi juttu, josta ei ole vielä kuvia... eksyin viime viikolla kangaskauppaan, löysin ihanaa villakangasta, oli pakko ostaa, kun oli niin halpaa (vain 9,90€/m). Ajattelin käyttää sen rekipeiton tekemiseen. Äitinihän meille jo yhdenmoista tekee, mutta olen haaveillut itsekkin tekeväni sellaisen, joten pakkohan se on joskus aloittaa. Nyt on sitten kovasti piirrelty aina välillä malleja paperille ja tällä viikolla kävin ostamassa pari Pirkka-lanka vyyhtiä talteen tätä varten. Mutta tästä kuvia ja lisää sepustusta sitten, kun olen saanut ihan oikeasti jotain aikaiseksikin! Tästä taitaa tulla semmoinen ikuisuusprojekti...

Mutta ei muuta tällä kertaa... johan tässäkin tuli oikein kovasti asiaa!